EU-vaalipaneeliin oli kutsuttu vuoden 2019 eurovaalien viiden suurimman puolueen edustajat: Vilhelm Junnila (PS), Maria Guzenina (SDP), Mika Lintilä (Kesk.), Susanne Päivärinta (Kok.) sekä Rosa Meriläinen (Vihr.). Kuvassa vasemmalla keskustelun vetäjänä toiminut Malmin seurakunnan pastori ja entinen vihreiden kansanedustaja Kirsi Ojansuu-Kaunisto.
Tunnetuista panelisteista huolimatta yleisöä oli paikalla vain kourallinen. Kiinnostus eurovaaleja kohtaan on perinteisesti ollut laimeaa: edellisissä, vuoden 2019 eurovaaleissa suomalaisten äänestysprosentti jäi vaivaiseen 40,8 prosenttiin.
Nyt ajat ovat tosin erilaiset. Erityisesti Euroopan turvallisuustilanne ja ilmastokriisi huolettavat monia ja se näkyy: Eurobarometrin mukaan 64 % suomalaisvastaajista kertoo olevansa kiinnostuneita tulevista eurovaaleista.
Panelistit arvelivat, ettei Euroopan parlamentin toiminta ole keskivertoäänestäjälle kovin tuttua. Syitä voi hakea poliitikkojen puhetavasta tai median laiskuudesta, mutta ehkä eurovaalihuuma on Meriläisen sanoin “yhteiskunnan yhteinen ponnistus”. Tarvitaan ehdokkaita, heidän tukijoitaan, mediaa ja tietenkin äänestäjiä, jotka osallistuvat keskusteluun.
Ojansuu-Kaunisto avasi paneelin monen suurimmalla huolella: minkälaista Venäjä-politiikkaa EU:ssa tulisi tehdä tulevina vuosina?
Useampi panelisti korosti, että myös EU:ssa ollaan isänmaan asialla. Yksi esimerkki tästä on Suomen ja Venäjän välinen raja, joka vaatii nyt Guzeninan sanoin “erityistä panosta”. Sen tärkeyden osoittaminen muille EU-maille on Suomen tehtävä.
Guzenina totesi, että asuttu rajaseutu on turvallisempi kuin asumaton, joten nyt on nimenomaan EU-tasolla tärkeää varmistaa, ettei Itä-Suomen kohtalo ole kuihtuva talous ja väkipako. Tällä hetkellä Suomi rakentaa raja-aidatkin omalla rahallaan.
Lintilä komppasi, että huolestuttava kehitys on jo nähtävissä. “Meillä on likka töissä Imatralla ja kyllähän siellä on tapahtunut valtava muutos, kun kivijalkakauppoja on lopettanut. Taloudelliset menetykset ovat suuria ja vaatii muutaman sukupolven, että tilanne tasoittuu.”
Tällä hetkellä EU:n Venäjä-politiikka on pakotepolitiikkaa, totesi Päivärinta. Venäjän hyökkäyssota on yhdistänyt Eurooppaa, mutta ei riittävästi, sillä pakotteet “vuotavat” eli eri jäsenmaat tulkitsevat niitä eri tavoin. Esimerkiksi Espanjassa myönnetään edelleen venäläisille Schengen-viisumeita. Tähän pitää saada vielä tiukempi ote, Päivärinta sanoi.
Ja tietenkin on edelleen pidettävä huoli siitä, että Euroopan tuki Ukrainalle on lähivuosina horjumaton, totesi Meriläinen.
Kun puhutaan EU:n yhteisestä puolustuksesta, tulee helposti mielikuva yhteisestä armeijasta, Lintilä alusti. Hänen mukaansa puolustuksen keskiössä on kuitenkin teollinen tuotanto ja infrastruktuuri.
“On tärkeää, että kriisitilanteessa päästään liikkumaan sujuvasti. Nyt logistiset yhteydet esimerkiksi Länsi- ja Itä-Suomen välillä ovat aika heikot ja on myös esimerkiksi paljon siltoja, jotka eivät kestä raskasta kalustoa. Näihin hankkeisiin tarvitaan rahoitusta.”
“Kriisiin varautuminen on myös mahdollisuus suomalaiselle teollisuudelle. Esimerkiksi Saksassa on tällä hetkellä huutava pula väestönsuojaelementeistä: vain noin 8 % saksalaisista pääsee väestönsuojiin tällä hetkellä.”
Guzenina nosti esiin myös kansalaisten resilienssin. On tärkeää, että kansalaiset voivat hyvin eivätkä ole alttiita esimerkiksi Venäjän hybridivaikuttamiselle, sillä ääriliikkeiden voimistuminen voi horjuttaa yhteiskunnan tasapainoa.
Guzenina sanoi uskovansa, että vaikuttamisyritykset ovat väistämättömiä ja oli huolissaan erityisesti nuorten medialukutaidosta sekä politiikan ja historian ymmärryksestä. Nyt on nähtävissä, että EU:n nationalistiset puolueet ovat saamassa lisää kannatusta. Monet näistä ovat hyvin Venäjä-myötämielisiä, mikä on riski.
Junnila totesi, että jos ja kun EU:lle nimitetään puolustuskomissaari, tulevat hänen vastuulleen sotilaalliset yhteishankinnat, erilaiset infraratkaisut ja varautuminen EU:n ulkorajoilla tapahtuviin asioihin. Tällöin Suomen on mahdollista keskittyä ennen muuta huoltovarmuuteen.
Panelistit vaikuttivat yksimielisiltä siitä, että Ukrainan ja myös muiden Itä-Euroopan maiden EU-jäsenyyttä tulee tukea. “Jos näitä maita ei oteta demokratian polulle, ne valuvat helposti Venäjän vaikutuspiiriin”, Päivärinta totesi.
Prosessit ottavat kuitenkin aikaa. Ukraina täyttää tällä hetkellä neljä kriteeriä vaaditusta seitsemästä. Mitään myötätunto-oikotietä ei ole, vaan kaikki kriteerit on täytettävä. Lintilä muistutti, että Ukraina on tällä hetkellä erittäin korruptoitunut maa, joten töitä on vielä edessä.
Jo tällä hetkellä nähdään, miten herkkä EU:n yhtenäisyys ja toimintakyky on. Guzenina nosti varoittavaksi esimerkiksi Unkarin, “joka syö Venäjän kädestä”, vaikka on EU-maa. Tämä on näkynyt esimerkiksi Ukrainan tukemista koskevissa keskusteluissa ja vaikeuttanut merkittävästi EU:n toimintaa.
Eivätkä näkökulmat siihen lopu. Junnila nosti esiin vielä maatalouspolitiikan: Ukrainalla on mahtava vilja-aitta ja Suomen kannalta on ongelmallista, jos markkinoille tulee huomattavan edullista, jopa bulkkihintaista viljaa. “Haluamme, että Ukrainasta tulee EU-jäsen, mutta tämä on haastava kysymys maataloudelle”, Junnila totesi.
Maahanmuuttopolitiikka sisältää valtavasti erilaisia asioita ja ehkä siksi aihe tuntui kuumentavan panelistien keskustelua.
Ensimmäisenä esiin nousi työvoimapula vanhenevan väestön EU:ssa. Lintilä peräänkuulutti EU-tasoista maahantulojärjestelmää, johon liittyisi myös esimerkiksi kielen opiskelun tukeminen ja muu kotiuttaminen.
Samoilla linjoilla oli Päivärinta, joka totesi, että Suomen olisi pitänyt jo ajat sitten rakentaa kansainvälinen infra maahantulijoille, jotta yrittäminen, asiointi ja lasten koulutus sujuisivat helposti englannin kielellä.
Junnila taas piti kiireellisimpänä ongelmana laitonta maahanmuuttoa. Hän tähdensi, että kyse on ihmisistä, jotka ovat saaneet kieltävän turvapaikkapäätöksen, mutta ovat siitä huolimatta maassa. Tähän tulisi hänen mukaansa löytää EU:ssa yhteinen ratkaisumalli.
Työvoiman saatavuuden ratkaisemista maahanmuutolla Junnila pitää haasteellisena tulijoiden kielitaidon ja koulutuksen puutteiden vuoksi. Hänen mukaansa EU:n ja ETA-maiden ulkopuolelta ei pidä ottaa työntekijöitä, jotka eivät tule työllään toimeen, vaan yhteiskunnan on tuettava heitä.
Meriläinen puolestaan sanoi, että kuka tahansa oppii, kun koulutetaan, joten termi “osaajapula” on hänestä vähän ärsyttävä. Voi olla, ettei kaikilla mailla ole varaa valita juuri niitä maahantulijoita, jotka mieluiten otettaisiin töihin, hän muistutti.
Päivärinta kertoi, että nyt EU-tasolla on vihdoin saatu luotua yhteinen maahanmuuttopaketti, joka auttaa jakamaan muuttopainetta ja siihen liittyviä kustannuksia EU-maiden kesken. Ohjelmaan kirjattiin myös välineellistetty maahanmuutto, josta ollaan nähty esimerkki Suomen itärajalla. Suomi voi siis pyytää apua muilta EU-mailta, jos rajalle alkaa tulla tuhansia ja tuhansia ihmisiä.
Panelistit olivat melko yksimielisiä siitä, että vihreä siirtymä on Suomelle iso mahdollisuus taloudellisesti. Suomella on paljon teknologista ja teollisuuden osaamista, jonka ansiosta on mahdollista saada maahan investointeja.
Sekä Junnila että Päivärinta totesivat, että metsäpolitiikan tulee kuulua jäsenmaille itselleen eikä EU-sääntelyn piiriin. Meriläinen muistutti, että ilmastonmuutos ja luontokadon torjunta vaativat EU-tason toimenpiteitä.
Jopa yksittäisen vaalipaneelin aikana tuli selväksi, että europarlamentti vastaa todella monista, todella suurista asioista. Ne myös koskettavat jokaista.
Näin Guzenina summasi: “EU:ssa on kysymys lasten ja nuorten hyvinvoinnista, työpaikoista, perheiden hyvinvoinnista, yhdenvertaisuudesta, demokratiasta, turvallisesta vanhuudesta, ylipäänsä yhteiskuntien resilienssistä ja turvallisuudesta.”
“EU-lainsäädäntö, direktiivit ja asetukset tulevat suomalaisen lainsäädäntöön. Eli suomalaisella hallituksella on pomonsa ja se pomo on Eurooppa. Sen takia EU-parlamenttiin pitää valita vastuullisia suomalaisia päättäjiä, jotka ymmärtävät oman asemansa.”
EU-vaalit järjestetään Suomessa 9. kesäkuuta 2024. Ennakkoäänestys järjestetään Suomessa 29.5.–4.6.2024 ja ulkomailla 29.5.–1.6.2024. Jos olet Suomen tai EU:n kansalainen ja viimeistään vaalipäivänä täyttänyt 18 vuotta, sinulla on äänioikeus. Äänestää voi myös ennakkoon, ulkomailla vaalipaikassa tai ulkomailta kirjeitse. Lisätietoja: https://elections.europa.eu/