Malmin kirjastossa järjestettiin keskiviikkona 17.4. EU-vaalipaneeli, jossa viisi meppiehdokasta...
Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen päätteeksi ehdokkaat kilvan kiittelivät rakentavaa ja sivistynyttä keskustelua. Sitä meno on todella ollut varsinkin kärkiehdokkaiden osalta. Räväkän politiikkateatterin ystävät todennäköisesti joutuvat pettymään myös toisella kierroksella.
Äänestäjän kannalta ei suinkaan ole ihanteellista, että ehdokkaat hymistelevät hillittyinä ja samanmielisinä varoen pyllistämästä kenellekään. Onhan koko shown tarkoitus saada esiin ehdokkaiden eroja ja mielellään vielä asiakysymyksissä.
Vaaliväittelyiden piristyksinä nähtiin loppua kohden ärhäköitynyt Urpilainen ja pitkin matkaa näkemyksiään selkeäsanaisesti puolustanut Andersson. Helppohan se heidän on, kun ei ole vaaraa toiselle kierrokselle päätymisestä.
Sen sijaan ennakkosuosikit Stubb ja Haavisto ovat olleet alusta saakka erittäin harkitun hillittyjä sekä näkemyksiltään että esiintymiseltään. Ja se näyttää toimineen.
Haavisto luultavasti keräsi jo ensimmäisellä kierroksella myös sosiaalidemokraattien ja vasemmiston taktisia ääniä, mutta ei ehkä kuitenkaan pelannut itseään ulos orvoksi jääneiden äänten kisasta. Hyvin tasapainoteltu. Stubb taas onnistui pidättelemään hymyä ja spontaaniutta riittävän hyvin kelvatakseen valtaosalle vakaaksi Nato-Suomen presidentiksi.
Ihan pelkästään hillityllä harmaudella finaalisijoja ei kuitenkaan jaettu. Muutenhan Rehn olisi valittu suoraan ylivoimaisella äänienemmistöllä. Nyt toisella kierroksella se on kuitenkin kovaa valuuttaa, sillä monen ykkössuosikki on pelistä pois, ja nyt pitäisi osata valita pienempi paha.
Se ei olekaan ihan helppoa, sillä ihmisiä ärsyttävät nykyään niin kovin monet asiat. Ehkä ajan henki on myös sellainen, että pöyristymisen aiheita etsitään tarkalla silmällä. Vai mistä muusta Haaviston “siivooja-kohu” muka johtuisi? Toki kansan raivoon ja ehdokkaan ylimieliseksi leimaamiseen riittäisi paljon vähempikin, kuten kiitollisuuttaan ja nöyryyttään joka käänteessä korostava Stubb varmasti hyvin tietää.
Ehdokas ei myöskään saa olla liian kansainvälinen (entäs suomalaiset!), liian sisäpoliittinen (eikö se ymmärrä valtaoikeuksiaan!) tai liian kaupunkilainen (ei se ymmärrä kansaa!). Ehdokas ei saa olla liikaa tavallisen kansan yläpuolella, mutta kyllä hänellä sentään pitää olla hyvä koulutus ja sotilasarvo. Eikä saa liikaa poiketa massasta, olla vääränlainen. Mitä siitäkin tulisi, jos Linnan juhlissa olisi vastassa miespari? Mitä ne meistä ulkomailla ajattelevat?
Vaalikamppailun toinen kierros kiteytyy kahteen kysymykseen: mikä ärsyttää persuja? Ja mikä ärsyttää keskustalaisia? Se ehdokas, joka onnistuu paremmin luovimaan eteenpäin koko kansan ketään ärsyttämättömänä presidenttinä, on vahvoilla.
Pirskahtelevan harmaata vaaliaikaa!
